Pehmeän kiven prosessointi sisältää sarjan toisiinsa liittyviä, tarkkoja toimintoja, jotka on suunniteltu muuttamaan asteittain karkeat raakakappaleet sileiksi, valmiiksi tuotteiksi.
Leikkaaminen: Tämä on käsittelytyönkulun ensimmäinen ja perustava vaihe. Jalostuslaitoksessa käytetään suuria runko- tai pyörösahoja massiivisten raakalohkojen leikkaamiseen vaaditun paksuisiksi laatoiksi tai tietyn muotoisiksi aihioiksi. Sahanterän tyyppi ja leikkausnopeus on säädettävä huolellisesti käsiteltävän pehmeän kiven lajikkeen mukaan. Esimerkiksi leikattaessa pehmeämpiä, hauraampia materiaaleja,-kuten talkkia-, toimintaparametrit eroavat merkittävästi niistä, joita käytetään suhteellisen tiheän kalkkikiven leikkaamiseen. Vettä levitetään yleensä samanaikaisesti leikkausprosessin aikana jäähdytyksen helpottamiseksi ja pölyn muodostumisen estämiseksi.
Hionta ja kiillotus: Kivilaattojen pinnat ovat karkeita leikkausvaiheen jälkeen ja vaativat hiontaa tasaisen, sileän pinnan saavuttamiseksi. Hionta suoritetaan tyypillisesti useissa vaiheissa käyttämällä erilaisia hioma-aineita karkeasta hienoon karkeaan. Alkuvaiheen karkeahiontavaiheessa pyritään poistamaan sahausjäljet ja suuret pinnan epätasaisuudet; myöhempi hienohionta parantaa vähitellen pintarakennetta; viimeisessä vaiheessa-kiillotus-käytetään hienoja hioma- ja kiillotusaineita antamaan kivipinnalle haluttu kiilto. Tuotteissa, joissa luonnollinen rakenne on parempi, prosessi voi päättyä mattapintaan tai pehmeään{5}}kiiltoon.
Veistö ja muotoilu: Tämä edustaa erittäin taiteellista ja teknisesti vaativaa vaihetta pehmeän kiven käsittelyssä. Pehmeän kiven luontaista veistettävyyttä hyödyntäen käsityöläiset voivat osoittaa taitonsa luodakseen monimutkaisia bas-reljeefejä, kolmiulotteisia veistoksia tai erilaisia räätälöityjä-muotoisia komponentteja. Perinteisesti käsityöläiset turvautuivat käsityökaluihin, kuten vasaraan, taltoihin ja viiloihin. Nykyään kuitenkin myös tietokoneohjattuja veistokoneita{6} käytetään laajalti. nämä koneet pystyvät toistamaan tarkasti monimutkaisia kuvioita, mikä parantaa merkittävästi muotoilutoimintojen tehokkuutta ja johdonmukaisuutta, mikä tekee niistä erityisen hyvin-soveltuvia massatuotantoon. Käsinveisto ja mekaaninen prosessointi toimivat rinnakkain markkinoiden vaatimusten täyttämiseksi eri tyyleillä ja tarkkuustasoilla.
Pintakäsittely: Normaalin kiillotuksen lisäksi pehmeille kivipinnoille voidaan tehdä erilaisia erikoiskäsittelyjä ainutlaatuisten visuaalisten tehosteiden saavuttamiseksi ja toiminnallisten ominaisuuksien parantamiseksi. Esimerkiksi litsi-pintojen viimeistelyyn kuuluu työkalujen käyttö kiven pintaan iskemiseen, jolloin muodostuu tiheä kuviointi kohotetuista ja upotetuista pisteistä, mikä parantaa sen liukastumisenesto-ominaisuuksia. hiekkapuhalluksessa käytetään nopeaa-hiekkavirtaa, joka osuu pintaan, mikä johtaa mattapintaan; ja antiikkiviimeistely käyttää kemiallisia tai fysikaalisia menetelmiä, joilla kiveen saadaan maalaismainen viehätys, joka herättää ajan kulumisen.
Suojakäsittely: Koska pehmeämmillä kivillä on tyypillisesti suurempi huokoisuus, mikä tekee niistä herkempiä imemään kosteutta ja tahroja, suojakäsittely on ensiarvoisen tärkeää. Käsittelyn loppuvaiheessa kiven pinta käsitellään tyypillisesti tunkeutuvalla suoja-aineella. Nämä aineet tunkeutuvat tehokkaasti kiven sisäisiin mikrohuokosiin muodostaen suojaavan kerroksen, mikä parantaa sen kestävyyttä värjäytymistä, säänkestoa ja jäätymis-sulamisjaksoja vastaan ja pidentää lopulta sen käyttöikää. Käsittelyprosessi edellyttää, että suoja-ainetta levitetään tasaisesti ja annetaan riittävästi aikaa kovettua.